Kausi oli alkamassa myös sarjan osalta. Arkipeli Jyväskylässä on aina kaikkien laji-idolien suosikki eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Juuri pari päivää aiemmin kävimme likipitäen samoilla koordinaateilla pelailemassa cuppia ja nyt DeLorean oli pakattu. Paluu tulevaisuuteen saattoi alkaa.

Tälläkin kertaa pysähdys vei Patikselle. Yhä useampi oli saanut tartunnan ja lättylautasia mussuteltiin lähes joka pöydässä. Sokerihumalassa loppumatkakin sujui kuin siivillä. Tarkempi osoite oli Killerin seutu, jonne seurue saapui äärimmäisen hyvissä ajoin. Siitä nopeasti etsimään pukuhuonetta, että suoraan töistä lähteneet business-miehet pääsivät eroon Armanin puvuistaan. Omaa koppia ei kuitenkaan ollut tarjolla vaan ainoastaan paikallinen valtatie, jonka kautta jokainen Padel-hörhö oikoi matkalla kohti parempaa tulevaisuutta. Muuttoliike saatiin kuitenkin kuriin Sysmäläisellä älykkyydellä. Ja kyllä, vastoin yleistä ennakkoluuloa, kyseinen asia ei olekaan myytti.

Lopulta hiostavat puvut oli saatu vaihdettua raikkaisiin verkkareihin. Suurin osa suuntasi Olympos-vuoren huipulle potkimaan palloa, mutta kuulemma jokunen kävi juoksemassa läheisellä raviradalla pohja-aikoja. Vuoren huipulla pelaaminen oli haastavaa monestakin syystä. Ensinnäkin korkea vuori-ilma höyrystyi kentän pinnalle muuttaen nurmialustan lähes jääurheilukentäksi. Toiseksi, kentän raja-alueilta pallot karkailivat useaan otteeseen alas laaksoon, missä ruohokin oli vihreämpää. Ja kolmanneksi, ohuen ilman aikaansaama happivaje aikaansai täysin uudet säännöt. Tällä kertaa mustat ottivat älykkään voiton tehden kaksi maalia värikkäiden kuutta vastaan. Laskeuduttuamme alas vuorelta alkoi ympärillämme parveilla voimistelijatyttöjä. Lopulta syy, ja syypäät, selvisivät. Kimin ja Petterin voimakas Axen käyttö oli houkutellut kohdeyleisöä mainoksen lailla paikalle.

Itse ottelusta ei ole paljoa kerrottavaa. Ampparilauma pörräsi siihen malliin ympäri kenttää, että maalissa olleen Antti ”mesikämmen” Jokelan loppuvuoden hunajavarastot tulivat täyteen. Nuorisolla oli jalkaa, käsiä sekä riittävissä määrin myös päitä. Höysteenä vielä Soittorasian tekemät henkilökohtaiset virheet ja nopeasti taululla oli sellaiset lukemat ettei niitä parane jälkipolville kertoa. Erityismainintana nostan ainoastaan esiin ottelun viimeisen maalin, jonka Kimi loi kuin tyhjästä. Takakarvista vanha kunnon perstakli, kaveri irti pallosta ja kääntö läpiajoon. Sitten vähän kämmen-rysty-kämmen taikuruutta ja veskaria uitettiin kuin tukkia. Olihan pelissä paljon muitakin hienoja suorituksia, mutta mitäpä niistä jauhamaan, kun tarinaa on muutenkin.

Pelin jälkeen kopissa jaettiin taas mailaa. Nikke antoi sen Kimille, joka testamenttasi sen Inkylle parempaa käyttöä varten. Sitten alkoikin päivän iloisin asia, kun pukukopin yhteydessä oli sauna kuumana. Lauteilla juonittiin jo tulevan sauniksen kasteohjelmaa sekä rookie-kasteen osallistujia. Tuli siinä mieleen myös muutamat aiemmat kasteet. Pikaisen rentoutumisen jälkeen laitettiinkin kimppatilaus ABC:lle, noin 16 kerrosateriaa. Muutama luopioinen tilasi erikseen S-ryhmän maistelumenun ja täten koko loppujoukkue odotti bussissa kädet ristissä kuorolauluja laulaen, että kulinaristikin saatiin matkaan mukaan.

Valitettavasti alkoholilainsäädäntö on vielä hieman vaiheessa, joten joukkueen varttuneemmat jäsenet eivät saanet matkaeväitä mukaan. Tästä seurasi ainoastaan se, että paluumatkalla oli todella hiljaista. Jotkut kuuntelivat tuutulauluja Boseistaan, jotkut puhuivat sivistyneesti politiikkaa. Bussin pimeydessä näkyi ainoastaan kaksi valonpilkahdusta, kun tilastomiehet painoivat pitkää päivää.

Lopuksi vielä reissun runokilpailun voittaja (äänin 1-0):

”Kuu ja tähtet taivahalla vilkuttaa
renki tytön kanssa metsään nilkuttaa
Pusi pusi kuuluu pian jo kuusen alta
tytön kamppaa kohta pojan jalka
Kuusen vieressä on vanha pinja
poika häippää, taisi olla ninja
Tyttö suree heti paljon Tapaniaan
tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan”

#13