Soittorasian edustus pääsi parin vuoden tauon jälkeen erittäin odotetulle, seuran Kulttuuri- ja Sivistysjaoston järjestämälle teatterimatkalle Janakkalaan. Seksikkään salibandyn kehtonakin tunnettu Turengin liikuntahalli aivan jäätelötehtaan kupeessa on vuosien varrella toiminut näyttämönä useille kiihkeille otteluille, joissa on otettu miehestä mittaa. Tälläkin kerralla vastapuolella oli paikallinen ylpeys SCU, jonka nuoren joukkueen kauden aloitus on sujunut mollivoittoisesti.

Soittorasia ei päässyt matkaan aivan täydellä miehityksellä muutamien loukkaantumisten ja poissaolojen takia. Edustuksen KuSi-vastaava Jussi Asunta oli matkannut Saksaan kartoittamaan potentiaalisia kulttuurikohteita, samettisesti omaa mailaansa käsittelevä Samuli Kiviharju poti nilkkavammaa, Pälkäneen kunnallisurkuri Simo ”Kuassimo” Kokkola ja Porin karhumies Tapio Horelli olivat molemmat edellisen viikonlopun kolhujen jäljiltä sivussa. Myös valmennus oli paikalla vajavaisena, sillä salibandyakateemikko, W-karvauksesta tohtoriksi väitellyt Samuel Lahtinen ei päässyt paikalle. Käytävähuhut kertoivat miehen juuri aloittaneen uudet jatko-opinnot pääaineenaan Alfa Romeon talvikäynnistäminen.

Joukkue oli kuitenkin valmiina, eikä intoa ainakaan vähentänyt sateisen harmaassa marraskuun illassa majakkana loistanut valaistu tekonurmikenttä, joka tarjosi mahtavat puitteet alkufutiksille. Kentältä myös löytyi rikkinäinen jalkapallo ja yksi hanska, jotka molemmat jätettiin sinne.

Onnistuneen alkulämmön siivittämänä joukkue saapui valmiina illan päänäytökseen. Tuskin oli esirippu ehtinyt nousta kokonaan, kun taululla komeilivat lukemat 0-2 Teemu Jokelan ja Kimi Rantamäen toimiessa maalarimestareina. Hyvä alku kantoi Soittorasiaa noin viisi minuuttia, jonka jälkeen pelaajiston keskittyminen ohjautui pelin sijaan tuomareihin, vastustajaan, yleisöön, joukkuekavereihin, saattoipa osalla ajatus harhailla kesämuistoihin ja mansikkaisiin pingviinituutteihin, jotka mahdollisesti ovat lähteneet maailmalle Turengin jäätelötehtaalta. Loppuerän vierasjoukkue kasaili ajatuksiaan pelin aaltoillessa Hawaiji-palloiluna päästä päähän. Joukkueen parhaana otteluisännän toimesta palkittu Eero ”Makkonen” Makkonen piti kuitenkin maalinsa puhtaana ja tauolle poistuttiin Soittorasian kahden maalin johdossa.

Erätauolla joukkueen päähuoltaja Seppo ”SR” Randelin ilmoitti, että hän on joukkueen ainoa päähuoltaja, eikä pelaajien tarvitse keskittyä kuin pelaamiseen, mikä vapautti tunnelmaa välittömästi. Salibandyakateemikko Lahtisen teesejä uhmaten joukkue päätti kuitenkin vaihtaa W-karvauksen ylösalaiseen M-karvaukseen, jolla pyrittiin yllättämään vastustaja toisessa erässä. Erätauon merkittävimmäksi tapahtumaksi jäi se, että Aleksi Jokela pilasi Makkosen nollapelin kertomalla Eerolle, että tässähän on mahdollisuus nollapeliin.

Toisen erän ensimmäinen puolisko jäähyiltiin molemmin puolin, mutta hallinta oli melko selkeästi kotijoukkueella. Pesukone linkosi kuitenkin melko tehottomasti Soittorasian päädyssä, kunnes lopulta hieman erän puolivälin jälkeen pallo kimpoili ylivoimalla maaliin. Juuso ”Puolakkalainen” Puolakkainen ei tästä pitänyt lainkaan, vaan teki pian maalin, koska joukkue tarvitsi sitä. Tämän jälkeen kumpikin joukkue osui erässä vielä kertaalleen Jesse Turkan vastatessa Soittorasian osumasta. Useita kertoja alkukauden aikana kauempaa yrittänyt Jesse oli vaivihkaa hiippaillut aivan vastustajan maalin edustalle, josta peliväline luiskahti verkon perukoille – tauolle siis lukemissa 2-4.

Toisella väliajalla päähuoltaja Randelin ilmoitti sukunimikaimansa Kaken sanoin, että ”Tilipäivä koittaa!”, jolla vetelästi kaksinkamppailuissa esiintynyttä vierasjoukkuetta heräteltiin ja aivan aiheesta. Herättely myös toimi, sillä kolmas erä oli Soittorasian paras. Maalistaan rohkaistunut ja pelin jälkeen napilla palkittu Jesse Turkka osui ottelussa jo toistamiseen, tällä kertaa kaukolaukauksella. Ja kun vielä kolmannessa erässä irti päästetty Eemeli Pelamo karkasi alivoimalla maalintekoon, vierasjoukkue näytti karkaavan helppoon voittoon. Tämän huomasi myös Aleksi Jokela, joka pisti pelin vielä tiukaksi ilmoittamalla noin viisi minuuttia ennen pelin loppua, että joukkueellahan on nyt saumat helppoon voittoon.

Muutama sekunti Aleksin huomion jälkeen SCU teki kavennusmaalin ja pian tämän jälkeen vielä toisenkin. Todellinen loppuhuipennus saatiin aikaiseksi, kun Eemeli Pelamo ajautui hyökkäyspäässä saunasolmuun vastustajan pelaajan kanssa ja pienen torikokouksen jälkeen Eemelille osoitettiin viiden minuutin huitomisjäähy solmua edeltäneestä tilanteesta. Seurauksena Soittorasia joutuikin taistelemaan loppupelin neljällä kuutta vastaan, kun kotijoukkue SCU myllytti ilman maalivahtia kavennusmaalia tavoitellen. Maalinteossa onnistui kuitenkin enää ainoastaan Henri Pettinen, joka tuuppasi pallon tyhjään maaliin ja samalla katkaisi kotijoukkueen pyristelyt.

Soittorasialle siis voitto ja kolme pistettä lukemin 4-7, jonka jälkeen joukkue saattoi poistua kentältä iloisesti lauleskellen kohti loppusuihkuja ja kotimatkaa. Eikä tätä hyvää mieltä pilanneet edes väärät täytteet ABC:n pitsoissa.