Soittorasia 3 saapui laajalla rintamalla hallille hyvissä ajoin, järjestävän joukkueen manageri oli kuitenkin hoitanut hallin lukitukset esimerkillisesti. Allekirjoittanut lähetti Pärssisen tiedusteluretkelle hyiseen aamupakkaseen, tehtävänä oli selvittää ovatko hallin ovet jo auenneet – retken lopputuloksena Pärssinen päätyi ohjeista huolimatta Martin kanssa lämpimään autoon ja tunnelmiin. Näiden tapahtumien johdosta saimmekin koko joukkue odottaa kiltisti autoissa, että vahtimestari herää talviuniltaan ja saapuu hallille aukaisemaan ovet.

Viimein pääsimme itse halliin sisälle, ensivilkaisu areenan suuntaan osoitti alustan olevan lajin alkuajoilta tuttu tamminen ja ah niin ihana parketti. Totuttuun tapaan vallitsi epävarmuus siitä saapuuko Valmentaja paikalle. Toinen tuttu juttu oli se, että Heikkilää ei hallilla näkynyt vaan hän oli Savon suunnalla kosioretkellä. Lopulta luojan armosta Valmentaja saapuu paikalle ja managerin ketjukoostumukset voitiin heittää romukoppaan.

Seuraavaksi huolenaiheeksi muodostui se, että toinen tuomareista ei ilmaannu paikalle. Lopulta toinen tuomari saapuu noin 15 min myöhässä. Tiedustelen ystävällisesti oliko tyynyn asento onnistunut viime yönä. Huomautan häntä myös siitä harmittavasta tosiasiasta, että tässäkin ammattilaispelaajien sarjassa viheltävät amatööri-tuomarit.

Ottelun ensimmäinen ja toinen erä eivät herättäneet minussa mitään muistikuvia. Hajutonta, väritöntä ja mautonta pelaamista siis.

Herään seuraavan kerran todellisuuteen 3.erässä jäähypenkillä; totean istuvani jälleen kerran väärin tuomittua kaksiminuuttista. Seuraan jäähypenkiltä vastustajan suosikkipelaajan otteita, kyseinen urheilija onnistui saman pelin aikana heräämään useamman kerran ”kuolleista” pelikuntoiseksi. Teen näistä ylösnousemuksista sekä maalivahtimme koskemattomuudesta omat johtopäätökseni. Totean kuitenkin itsekseni, että kyseisen tapauksen kouluttaminen kentällä on ottelun voiton kannalta turhaa; saahan hän henkilökohtaista psyykkistä valmennusta jo omassa vaihtoaitiossaan.

Ottelun kolmannen erän tapahtumista mieleen jäi Ollilan läpiajoon päässeen vastustajan pysäyttäminen, saksityöskentelyä on selkeästi harjoiteltu kotioloissa. Jonkinlainen loppukirikin saatiin aikaiseksi, mutta ottelun lopputulokseksi jäi 3-4 tappio. Henkilökohtainen pelisuoritus jäi kyseisessä ottelussa onnettomaksi. Mutanen totesi myös pelanneessa kauden huonoimman pelinsä sillä seurauksella, että tällä kertaa Kääntä ei joutunut vilttiin. Ottelun jälkeen Valmentaja vei Lönnin mukanaan yläkerran seniori-katsomoon, arvoitukseksi jää pääsikö Lönn seuraavan pelin kokoonpanoon? Se selviää lukemalla seuraavan otteluraportin.

1. erä
0:49 0-1 Keijo Ilomäki Joni Rouhiainen KU-68
8:24 0-2 Petteri Heinonen Henri Haapasaari KU-68
11:54 1-2 Roni Utriainen Simo Nieminen SR 3
2. erä
19:42 1-3 Petteri Heinonen Henri Haapasaari KU-68
25:32 1-4 Eemeli Pelamo KU-68
27:17 2 min Joni Rouhiainen Liian monta pelaajaa kaukalossa KU-68
29:48 2-4 Aleksi Puukko Niko Lönn SR 3

3. erä
30:56 2 min Joni Rouhiainen Vaarallinen peli KU-68
34:34 2 min Mikko Honkanen Mailaan lyöminen SR 3
35:59 2 min Petteri Heinonen Toistuva väärä pelitapa KU-68
41:09 – RL Eemeli Pelamo Ei maalia KU-68
41:09 2 min Antti Ollila Maasta pelaaminen SR 3
44:24 3-4 Samuli Heiskanen Antti Ollila SR 3

Maalivahdit
Antti Ollila (SR 3)
Tapio Vuorinen(KU-68)