Oppenheimer-elokuva vie mukanaan maailmaan, jossa fysiikka, kunnianhimo ja vastuu kohtaavat. Ludwig Göranssonin mahtava musiikki kasvattaa painetta kohtaus kohtaukselta, kunnes tunnelma saavuttaa kriittisen pisteen. Atomit halkaistaan, ketjureaktio käynnistyy ja aika pysähtyy.

Vähän samalta on tuntunut oma paluu kiertue-elämästä. Tuhansia kilometrejä, klubeja, roudaamista, soundcheckejä, pikkutissuttelua ja liian vähäisiä yöunia – ja sitten takaisin huippuammattilaisen armottomaan salibandyarkeen. Keho on palannut Suomeen, mutta jalat ja mieli taitaa vielä vaeltaa jossain Kölnin ja Berliinin välisellä moottoritiellä.

Eilen oli kuitenkin taas aika käynnistää henkilökohtainen reaktori. Kaikki suuret tapahtumat alkavat pienemmistä mikrotapahtumista. Hiljalleen polttoainetta ja tehoa lisäten syntyy ketjureaktio, jota ei tule pysäyttämään kukaan eikä mikään. Voi olla, että samalla kehitän hyötysuhteeltaan kestävän fuusion ja ratkaisen maailman energiantuotanto-ongelmat sivutuotteena.

Lokakuun alun aikahorisonttiin sijoittunutta salibandytapahtumaa oli tullut seuraamaan yli satapäinen pälkäneläisyleisö.

Luja oli erittäin luja joukkue, jota emme ole voittaneet kahdessa viimeisessä virallisessa ottelussa lainkaan. Muuttunut karvaus ja tiivis puolustus yhdistettynä rasian hitaahkoon pallonliikutteluun oliva omiaan tuottamaan tappion Soittorasialle. Saimme maistaa ns. omaa lääkettämme.

Mutta ei hätää, sillä kohta jysähtää ja kovaa. Tsar Bomba, Manhattan Project, Little Boy, Trinity-koe – kaikki kalpenevat sen rinnalla, kun Soittorasia ja TFT ottavat yhteen Spiral Tap -areenalla ensi torstaina.

Jatkan elokuvan katsomista.

Kello: Eetulle fanikohtaamisesta (Toim.huom)
Maila: Rikulle jättimäisestä sisääntulosta, kahdesta maalista (Toim.huom)
Kotijoukkueen palkinto: Riku (Toim.huom)